Päivä, jolloin ei olisi pitänyt nostaa sängystä donitsiakaan...

Kaikki alkoi jo varhain tänä aamuna, kun äiti herätti mut syömään kesken unien puoli viideltä. Mä ihmettelin hiukan, et miks ruoka tulee ennen aamulenkkiä, mut en uskaltanu kyseenalaistaa sitä epäkohtaa. Siispä mä söin kupin tyhjäksi, kuten kunnon mopsin kuuluukin ja painelin takas nukkumaan. Sit äiti herätti mut vähän ajan kuluttua uudestaan, koska sit oli kuulemma sen aamulenkin vuoro. Mä yritin vähän huijata äitiä antamaan mulle vielä uudestaan ruokaa sen lenkin jälkeen, mut se oli siihen liian fiksu (vaikka sen aivotoiminta on vaan puolet normaalista aamuisin).
Sit ku mua oli pidetty nälässä 12 tuntia (!!!), niin me lähdettiin mopsitaksilla kohti e-lääkäriä. Mut me ei mentykään Hanna-tädin luo vaan tää oli joku uus tuttavuus. Äiti ties kertoo, et se oli jonkinsortin spesialisti. Jos multa kysyttäis, niin ainut mihin se oli erikoistunu, oli mopsien kiusaaminen. Multa nypittin karvoja ja taputeltiin teipillä huuleen. Ja multa otettiin myös ensimmäistä kertaa verikoe. Mä sain sit hienon siteen mun jalkaan. Ja hoitajatäti kehu mua tosi reippaaks.
Mul oli sit vaiks mitä pönkkei nenässä, et nyt tuli taas rohtoi ja shampoopesui. Äiti sai pulittaa tosta mun kiusaamisesta 260€ ja silti se sopi sinne uuden ajan kolmen vkon päästä. Taitaa olla aika rikas toi mun äitee...
Ai niin, sain mä sit lopulta ton aamuruoan lisäks iltaruoankin. Äiti oli viksuna pakannu sen lääkäriin mukaan, joten mä nautin siitä ja äiti otti puhelimella kuvia, kun me ootettiin niitä kokeiden tuloksia.