Äiti vei mut tänään lääkäriin, kun mulla on ollu täs reilun kuukauden aikana sellanen huulipoimutulehdus ja sit tuli hiivatulehdus viel kaupan päälliseks. Ne mun korvat oli tosi hyvässä kunnossa, kun äiti on laittanu niihin tippoja parin vkon ajan. Mut se mun huuli on oikee murheenkryyni. Siin oli edelleen kauhee tulehdus… Eli nyt tää neiti on taas antibioottikuurilla ja korvatippoiki pitää kuulemma viel laittaa, ettei ne mun korvat mee taas pahaks. Ja sit mun huulta pitää viel pyyhkii jollain tosi sotkevalla aineella (äiti: se on Betadine).
Moon siis oikeutetusti masentunu. Vaik noista hoitotoimenpiteistä saakin namuja, niin voiks joku muka väittää, et toi jatkuva ”hoitelu” on jotenki rentouttavaa tai muuten ihanaa. Siis täytyyhän niiden herkkujen hankintaan olla helpompiakin keinoja…
Niin, ja nyt mä en sit pääse ees Voittamaan! Enkä nää mun lempparipoikii, Anteroo ja Fonteroo enkä Namutäti-Lillii. Enkä pääse pusuttamaan kasvattiäiti-Sariakaan :( Mä en ala. Me vedetään äidin kans peitot korviin eikä herätä ku ehkä aikasintaan jouluna. Ja sillonki vaan jos me saadaan lahjoja.
