Äiti vei mut tänään lääkäriin, kun mulla on ollu täs reilun kuukauden aikana sellanen huulipoimutulehdus ja sit tuli hiivatulehdus viel kaupan päälliseks. Ne mun korvat oli tosi hyvässä kunnossa, kun äiti on laittanu niihin tippoja parin vkon ajan. Mut se mun huuli on oikee murheenkryyni. Siin oli edelleen kauhee tulehdus… Eli nyt tää neiti on taas antibioottikuurilla ja korvatippoiki pitää kuulemma viel laittaa, ettei ne mun korvat mee taas pahaks. Ja sit mun huulta pitää viel pyyhkii jollain tosi sotkevalla aineella (äiti: se on Betadine).
Moon siis oikeutetusti masentunu. Vaik noista hoitotoimenpiteistä saakin namuja, niin voiks joku muka väittää, et toi jatkuva ”hoitelu” on jotenki rentouttavaa tai muuten ihanaa. Siis täytyyhän niiden herkkujen hankintaan olla helpompiakin keinoja…
Niin, ja nyt mä en sit pääse ees Voittamaan! Enkä nää mun lempparipoikii, Anteroo ja Fonteroo enkä Namutäti-Lillii. Enkä pääse pusuttamaan kasvattiäiti-Sariakaan :( Mä en ala. Me vedetään äidin kans peitot korviin eikä herätä ku ehkä aikasintaan jouluna. Ja sillonki vaan jos me saadaan lahjoja.
5 kommenttia:
Voi Mimi, älä masennu. Samaa se on ollu meilläki. Millon hoideltu tassui, milloin korvii ja nenävekkii ja silmäkin on saanu hoidoista osansa. Mut elämä on. Onneks namuhuolto pelaa tolleen hoitokautena.
Meen äiskä on vähä peloissaan siit Voittajasta, jos sinne päästään eli ei taas saada jotain tautii ennen sitä, ku nyt on ihan kauhiasti kennelyskää liikkeellä. Ei kai äiskä muuten, mut ku mä sairastin sen kerran niin pahana, et äiskä luuli, et mä kuolen. Et ainakaan sun Mimi, ei tarvi sitä tautii stressata.
Mut kyl se iloks muuttuu ja mä oon ihan sata, et joulupukki muistaa sua tosi paljon. Koittakaas pärjätä ja sano äidilles, et meillä ku oli kaks yhtä aikaa kipeenä, ni se vasta juhlaa oli, hih...
Häntä saparolle ja menoks
Terv. Fontero the President
Pöh, taas se veli Fontero unohti, et mäki oon olemassa. Isot parenemishalit sulle Mimi. Mä kyl tiiän mitä se on ku koko ajan rönkitään. Ja aivan upee on toi kuva, sitäpäs ei Fontero huomannukkaan, ähäkutti Fonterolle.
Terv. Fonteron veli Antero
Kiitti pojat isosti haleista! Meille tuli äidin kans heti paljon parempi mieli.
Toivottavasti te ootte sit Voitokkaita meidänkin puolesta! :D Me ollaan äidin kans ainakin hengessä mukana ja pidetään teille tassuja (ja peukkuja), jos ei toi äiti päätä jopa saapua paikalle jännäämään.
Kaikesta huolimatta toi äiti on vielä sitä mieltä, et se toinen mopo ois pop ;) Vaikka sit sais kuulemma olla sydän syrjällään kahen kanssa.
Tuskin me kovin voitokkaita Mimi ollaan, mut tassut ja peukut pystyyn kuiteski.
Ja tieks Mimi mitä, sanokoon kaksjalkaset mitä tahansa, ni kyl se vaan on paljon kivempi olla kaksin kuin yksin oli sit kyse sairastamisesta tai mistä tahansa. Mä en kyl tosta riiviöveljestä luopus, vaiks se välillä vähän mun hermoi tai leukaperii koetteleekin ;).
Siis jos se tuomari ei osaa teidän komeutta arvostaa, niin sit se ei kyl tiedä mistään mitään! Mun mielestä te ootte kuiteski aina voittajii ;)
Sä taidat Fontero olla ihan oikeessa. Sanoohan se sananlaskukin, et kaksin aina kaunihimpi. Et kyl meillä sitä toista mopsiprinsessaa kovasti varrotaan. Sitä ennen mun pitää vaan tyytyy noihin kaksjalkasiin viihdyttäjiin.
Lähetä kommentti