On meillä hauska täti...

Arvatkaas mitä?! Musta tuli eilen täti, kun mun sisko, Lola, synnytti mahtavan määrän (1 musta tyttö, 5 mustaa poikaa ja yksi fawn poika) pieniä mopsivauvoja! Ja äiti ties kertoo, et mä saan tutustuu tohon tyttömopsiin luultavasti vielä tarkemmin kesäkuussa ;) Eli jos kaikki sujuu hyvin, niin musta tulee sit samalla vähän niinku isosiskokin. Mitenköhän mä sit selviin siit kaikesta vastuusta (äiti: siis mistä sun nyt tarkalleen ottaen pitää selvitä?!).

Me käytiin äidin kans (taas) eilen eläinlääkärissä. Tällä kertaa käynnin syynä ei ollu se mun huuli vaan nyt tutkittiin toista päätä. Äiti huolestu, kun mä oon pissiny niin paljon ja ollu turvoksissa, et se päätti lähteä ottamaan asioista selvää. Mä jouduin sit lääkärissä kiinnipitelyn uhriks enkä tykänny siitä yhtään. Musta otettiin ultraääni (äiti oli ihan hermona, kun se lääkäri ei puhunu pitkään aikaan yhtään mitään) ja verikokeita. Kokeissa näky sit pissatulehdus ja mä sain taas antibiootteja. Eli se kovasti odotettu Lahden näyttely jääkin meiltä nyt sitten väliin. Mut äiti sano, et nyt on tärkeintä, et mä tuun kuntoon. Ja siinä se äiti on ihan oikeessa.

Ruokaremontti

Nyt on kuulkaas tapahtunu huutava vääryys! Mun nappulat oli poistunu tänään kokonaan ruokalistalta! Ei tullu nappuloita eikä märkäruokaakaan.

Ehei.

Vaan jotain tällaista:

"Nam..."

Siis kyllähän tota nyt nälkäänsä söi, (äiti: sä ahmit kaiken muutamassa sekunnissa ja nuolit kuppia hartaasti ja pitkään sen jälkeenkin) mut et miten toi äiti kehtaaki. Ihan vaan periaatteesta mä nyt järkytyin. Sekaisin menee pienen mopsin elämä aivan. Aivan sekaisin on kohta pieni mopsi. Pieni mopsi sekaisena hortoilee...(äiti: noniin, joku on tainut katsoa vähän turhan paljon Pasila -tv-sarjaa...).

Äiti sano, et tää on nyt sellanen uus, vähän pidempi kokeilu, jos sillä saatais apua näihin mun vaivoihin. Ja jos kaikki sujuu hyvin, niin voi olla, ettei meillä enää nappuloita nähäkään.

Äiti ilmotti mut muuten tänään Lahden näyttelyyn (sunnuntaina 26.4.2009). Meinas iskee sille paniikki, kun toi netti-ilmottautuminen ei ihan heti toiminukaan. Kuka käski jättää tänkin viime tippaan? Mä jouduin avoimeen luokkaan, ku oon jo niin vanha.

Arvatkaas muuten mitä? Musta tulee ihan pian täti! Mun täytyyki ruveta heti paikalla treenaamaan tätinä olemista, et osaan sit käyttäytyä niin ku tädin pitää (äiti: mitäköhän tästäkin seuraa…).

ONNEA MIMI 2v!

Päivä, jolloin ei olisi pitänyt nostaa sängystä donitsiakaan...

Kaikki alkoi jo varhain tänä aamuna, kun äiti herätti mut syömään kesken unien puoli viideltä. Mä ihmettelin hiukan, et miks ruoka tulee ennen aamulenkkiä, mut en uskaltanu kyseenalaistaa sitä epäkohtaa. Siispä mä söin kupin tyhjäksi, kuten kunnon mopsin kuuluukin ja painelin takas nukkumaan. Sit äiti herätti mut vähän ajan kuluttua uudestaan, koska sit oli kuulemma sen aamulenkin vuoro. Mä yritin vähän huijata äitiä antamaan mulle vielä uudestaan ruokaa sen lenkin jälkeen, mut se oli siihen liian fiksu (vaikka sen aivotoiminta on vaan puolet normaalista aamuisin).
Sit ku mua oli pidetty nälässä 12 tuntia (!!!), niin me lähdettiin mopsitaksilla kohti e-lääkäriä. Mut me ei mentykään Hanna-tädin luo vaan tää oli joku uus tuttavuus. Äiti ties kertoo, et se oli jonkinsortin spesialisti. Jos multa kysyttäis, niin ainut mihin se oli erikoistunu, oli mopsien kiusaaminen. Multa nypittin karvoja ja taputeltiin teipillä huuleen. Ja multa otettiin myös ensimmäistä kertaa verikoe. Mä sain sit hienon siteen mun jalkaan. Ja hoitajatäti kehu mua tosi reippaaks.
Mul oli sit vaiks mitä pönkkei nenässä, et nyt tuli taas rohtoi ja shampoopesui. Äiti sai pulittaa tosta mun kiusaamisesta 260€ ja silti se sopi sinne uuden ajan kolmen vkon päästä. Taitaa olla aika rikas toi mun äitee...
Ai niin, sain mä sit lopulta ton aamuruoan lisäks iltaruoankin. Äiti oli viksuna pakannu sen lääkäriin mukaan, joten mä nautin siitä ja äiti otti puhelimella kuvia, kun me ootettiin niitä kokeiden tuloksia.

ERIkoinen tapaus

Hiphei, on vihdoin vuoden ensimmäisen blogipäivityksen aika! Ja mullapa onkin aika mahtava alotus tälle vuodelle ;)

Minä, äiti, Lilli ja mopsimummu huristeltiin eilen mopsitaksilla Turkuun, kun siellä järjestettiin kansainvälinen koiranäyttely, Top Dog Show 2009. Mopseja näyttelyssä oli 67kpl (narttuja 34kpl). Äitiä jännitti kovasti ennen kehää, että muistaisinko mä enää, miten näyttelyissä käyttäydytään, kun mä olin viimeksi näytelly viime syyskuussa. Muistinhan mä, ja ilmeisesti pieni tauko oli tehny vaan ihan hyvää, koska me saatiin Lillin kanssa ensimmäinen ERInomainen!!! Äiti ei ollu uskoa silmiään, kun kehäsihteeri anto Lillille vaaleanpunaisen nauhan.
Ja kirjallinen arvostelu näytti tältä:

Tuomari: Laurent Pichard, Sveitsi

"Very feminine, 22 months old. Shown in good condition. Short body. Exc. hind quarters. Proper shoulders. Exc. tail. Strong hindquarters. Slightly narrow behind. Well presented. Needs to fulfill maturity."

"Erittäin feminiininen, 22 kk. vanha. Esitetään hyvässä kunnossa. Lyhyt runko. Erinomaiset takakulmaukset. Riittävät hartiat/olkapäät. Erinomainen häntä. Vahvat takakulmaukset. Hieman kapea takaosa. Esitetään hyvin. Tarvitsee aikaa kypsyäkseen (vapaa suomennos)".

NUO ERI

Me tavattiin Turussa myös Andy, Fonzie ja niiden Päivi-äiskä. Äiti sai Päiviltä yllätyslahjaksi sellasen ihanan mopsipussukan, jonka sisältä löyty kauheesti nameja, mulle (hähää äiti!). Ja Lilli osti äidille ihanan mopsikukkaron, jota äiti ei kyl varmaankaan raaski käyttää :) Äiti pyys kiittämään Päiviä ja Lilliä vielä ihan hirmu paljon lahjoista ja siitä, kun ne on aina niin mukavia!

Saas nähdä, mitä kaikkea tämä vuosi tuokaan tullessaan! Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Ja kuka tietää, jos hyvin käy, niin äidin toivekin toteutuu pian...

Onko täällä kilttejä lapsia?

No kävihän se Pukki sitten eilen meilläkin, vaikka mä olinkin sen tulosta jossain välissä ollu hiukan epävarma...Siis en mä koskaan oikeesti luullu, etteikö se tulis, koska mua kiltimpää nyt ei ookaan. Vaikka äiti tais viimeks tänään olla asiasta eri mieltä, kun sen mielestä joulupäivänä ei kenenkään kuulu herätä aamukuudelta...

Mä sain avata yhen lahjapaketin ihan luvan kans (oisin mä kyl voinu auttaa niissä muissakin), ja siitä "taidonnäytteestä" on äidillä olemassa videokin. Nyt se on vaan niin suklaapöhnässään, et sen aivot toimii jopa normaalia hitaammin. Mut voi olla, et se ryhdistäytyy taas löhöttyään ensin pari päivää tekemättä juuri mitään (on se kumma, miten jotku vaan pystyy).
Mut täs osa niistä mun muista lahjoista:

Mummun mielestä kaikille pienille lapsille piti olla pehmeä paketti

Äidin mielestä tää lahja oli kuin tehty mulle

Äiti tajusi vihdoin, että kuninkaalliset (Empress=keisarinna)

tarvitsevat arvolleen sopivat ruokailuastiat

Hyvää joulua!

"Pikkuinen tonttu hyppeli näin,

jalassa tossut väärinpäin.

Pikkuinen tonttu huuteli näin:

Tästä se joulu alkaa!

Tip tap, huuteli näin,

tip tap, huuteli näin:

Tästä se joulu alkaa!"

"Joulupuuhien virallinen valvoja (huomaa jouluinen virka-asu)"

Äiti ja minä toivotamme täten kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa joulunaikaa! Jutut jatkuu taas jahka jouluherkkuja on päästy maistelemaan ja joululahjapaketteihin on saanut kurkistaa.