ERIkoinen tapaus

Hiphei, on vihdoin vuoden ensimmäisen blogipäivityksen aika! Ja mullapa onkin aika mahtava alotus tälle vuodelle ;)

Minä, äiti, Lilli ja mopsimummu huristeltiin eilen mopsitaksilla Turkuun, kun siellä järjestettiin kansainvälinen koiranäyttely, Top Dog Show 2009. Mopseja näyttelyssä oli 67kpl (narttuja 34kpl). Äitiä jännitti kovasti ennen kehää, että muistaisinko mä enää, miten näyttelyissä käyttäydytään, kun mä olin viimeksi näytelly viime syyskuussa. Muistinhan mä, ja ilmeisesti pieni tauko oli tehny vaan ihan hyvää, koska me saatiin Lillin kanssa ensimmäinen ERInomainen!!! Äiti ei ollu uskoa silmiään, kun kehäsihteeri anto Lillille vaaleanpunaisen nauhan.
Ja kirjallinen arvostelu näytti tältä:

Tuomari: Laurent Pichard, Sveitsi

"Very feminine, 22 months old. Shown in good condition. Short body. Exc. hind quarters. Proper shoulders. Exc. tail. Strong hindquarters. Slightly narrow behind. Well presented. Needs to fulfill maturity."

"Erittäin feminiininen, 22 kk. vanha. Esitetään hyvässä kunnossa. Lyhyt runko. Erinomaiset takakulmaukset. Riittävät hartiat/olkapäät. Erinomainen häntä. Vahvat takakulmaukset. Hieman kapea takaosa. Esitetään hyvin. Tarvitsee aikaa kypsyäkseen (vapaa suomennos)".

NUO ERI

Me tavattiin Turussa myös Andy, Fonzie ja niiden Päivi-äiskä. Äiti sai Päiviltä yllätyslahjaksi sellasen ihanan mopsipussukan, jonka sisältä löyty kauheesti nameja, mulle (hähää äiti!). Ja Lilli osti äidille ihanan mopsikukkaron, jota äiti ei kyl varmaankaan raaski käyttää :) Äiti pyys kiittämään Päiviä ja Lilliä vielä ihan hirmu paljon lahjoista ja siitä, kun ne on aina niin mukavia!

Saas nähdä, mitä kaikkea tämä vuosi tuokaan tullessaan! Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Ja kuka tietää, jos hyvin käy, niin äidin toivekin toteutuu pian...

Onko täällä kilttejä lapsia?

No kävihän se Pukki sitten eilen meilläkin, vaikka mä olinkin sen tulosta jossain välissä ollu hiukan epävarma...Siis en mä koskaan oikeesti luullu, etteikö se tulis, koska mua kiltimpää nyt ei ookaan. Vaikka äiti tais viimeks tänään olla asiasta eri mieltä, kun sen mielestä joulupäivänä ei kenenkään kuulu herätä aamukuudelta...

Mä sain avata yhen lahjapaketin ihan luvan kans (oisin mä kyl voinu auttaa niissä muissakin), ja siitä "taidonnäytteestä" on äidillä olemassa videokin. Nyt se on vaan niin suklaapöhnässään, et sen aivot toimii jopa normaalia hitaammin. Mut voi olla, et se ryhdistäytyy taas löhöttyään ensin pari päivää tekemättä juuri mitään (on se kumma, miten jotku vaan pystyy).
Mut täs osa niistä mun muista lahjoista:

Mummun mielestä kaikille pienille lapsille piti olla pehmeä paketti

Äidin mielestä tää lahja oli kuin tehty mulle

Äiti tajusi vihdoin, että kuninkaalliset (Empress=keisarinna)

tarvitsevat arvolleen sopivat ruokailuastiat

Hyvää joulua!

"Pikkuinen tonttu hyppeli näin,

jalassa tossut väärinpäin.

Pikkuinen tonttu huuteli näin:

Tästä se joulu alkaa!

Tip tap, huuteli näin,

tip tap, huuteli näin:

Tästä se joulu alkaa!"

"Joulupuuhien virallinen valvoja (huomaa jouluinen virka-asu)"

Äiti ja minä toivotamme täten kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa joulunaikaa! Jutut jatkuu taas jahka jouluherkkuja on päästy maistelemaan ja joululahjapaketteihin on saanut kurkistaa.

Masentuneen mopsin blues

Voi donitsi, sanon mä! Sais riittää jo tää sairastelu! Mut ei. Ei vahingossakaan.

Äiti vei mut tänään lääkäriin, kun mulla on ollu täs reilun kuukauden aikana sellanen huulipoimutulehdus ja sit tuli hiivatulehdus viel kaupan päälliseks. Ne mun korvat oli tosi hyvässä kunnossa, kun äiti on laittanu niihin tippoja parin vkon ajan. Mut se mun huuli on oikee murheenkryyni. Siin oli edelleen kauhee tulehdus… Eli nyt tää neiti on taas antibioottikuurilla ja korvatippoiki pitää kuulemma viel laittaa, ettei ne mun korvat mee taas pahaks. Ja sit mun huulta pitää viel pyyhkii jollain tosi sotkevalla aineella (äiti: se on Betadine).

Moon siis oikeutetusti masentunu. Vaik noista hoitotoimenpiteistä saakin namuja, niin voiks joku muka väittää, et toi jatkuva ”hoitelu” on jotenki rentouttavaa tai muuten ihanaa. Siis täytyyhän niiden herkkujen hankintaan olla helpompiakin keinoja…
Niin, ja nyt mä en sit pääse ees Voittamaan! Enkä nää mun lempparipoikii, Anteroo ja Fonteroo enkä Namutäti-Lillii. Enkä pääse pusuttamaan kasvattiäiti-Sariakaan :( Mä en ala. Me vedetään äidin kans peitot korviin eikä herätä ku ehkä aikasintaan jouluna. Ja sillonki vaan jos me saadaan lahjoja.

Sadetta ja pelastavia enkeleitä

Mä oon ennenki ollu sitä mieltä, et toi äiti on ihan mahoton, mut mikään ei oo vetäny viel vertoja tän päiväselle. Se nimittäin sai päähänsä lähteä Tuomarinkartanoon Suomen PON -kerhon mätsäriin. Ei siinä muuten mitään, mutku mopsitaksi ei ollu käytössä ja vettä sato ihan kauheesti. Äiti eksyki matkalla muutaman kerran, mut kyl me sit oltiin siellä hyvissä ajoin (saatiin numero 6 ja pieniä aikuisia oli n. 40!). Saatiin taas punanen nauha, mut ei sijotuttu taaskaan. Äidin mielestä mä seisoin ja liikuin tänään tosi nätisti, mut pöydällä oisin voinu olla kai vähän nätimminki...
Vaik äiti oli pakannu meille kummalleki kauheesti vaatteita mukaan, niin kylmähän siellä tuli. Onneks meidät pelasti ihanat mopsi-ihmiset, joiden Saaga-neiti osallistu pentujen luokkaan. Lämmin kiitos vielä meiltä molemmilta!!

Kuvia ei oo nyt laittaa, kun äiti ei millään saanu kameraa enää mahtumaan mukaan. Eikä äiti ois meitä kehässä voinu kuvatakaan ;)

Mut täs ois kuiteski tällanen syyskuva eiliseltä ulkoilureissulta:

Hyvä äiti!

Tänään tapahtu jotain todella kummallista! Namutäti oli vaihtunu Lillistä...ÄITIIN! Joo-o, oli se mustakin aluks tosi outoa.
Äiti huomas, et meidän lähellä oli tänään mahdollisuus päästä treenailemaan näyttelyjuttuja, joten me suunnistettiin aamupäivällä Sahaajankadulle mätsäriin. Hanna ja mopsimummukin saatiin suostuteltua mukaan :)

Äitiä jännitti kauheesti ennen kehää, kun me ollaan oltu viimeks kehässä vain kerran kun mä olin vielä ihan pieni. Siis tää oli vasta meidän toinen yhteinen mätsäri! Mut mä menin tosi hienosti eikä äitiä jännittäny sit enää yhtään kehässä. Me saatiin punanen nauha, mut ei sijotuttu. Mut ei se haitannu meitä ollenkaan, koska äiti oli ylpeä musta ja mä äidistä!

Hanna sai otettua meidän hienosta päivästä teille muutaman kuvankin:

Kyyneleitä, hikeä ja videonauhaa

Mun piti päivittää kuulumisia teille jo viikonloppuna, mut meil on äidin kans ollu lieviä teknisiä ongelmia. Tai siis mulla mitään ongelmia oo ollu; tolla äidillä niitä nyt on harva se päivä ;)

Äidin sisko, siis mun ihanin ihmisleikkikaveri, Hanna-"täti", sai viime perjantaina synttärilahjaks videokameran. Koska kameraa piti päästä testaamaan heti eikä kukaan ollu vapaaehtonen, niin pitihän mun sit uhrautuu ;) Mun perässä olikin sit koko viikonlopun varsinainen kuvausryhmä, ja äiti halus kameran lainaan vielä alkuviikosta.

Ei muuten ollu yhtään helppo juttu sit se niiden kuvattujen juttujen julkaseminen. Äiti kun halus, et muutkin pääsee kattomaan niitä mun touhuja. Hetken aikaa mä luulin, et äiti luovuttais jo, kun se ei tunnetustikaan oo mitään maailman rauhallisempii tai kärsivällisempii tyyppei. Mut mä olin väärässä; eilen monen tunnin aherruksen jälkeen se onnistui!


Joten; ladies and gentlemans: Mimin blogi proudly presents:

Ps: Älkää antako ton tyhmän Trial version -tekstin häiritä. Äiti ei löytäny muita, kun maksullisia videonkonvertointiohjelmia ja toi on yhden sellaisen ohjelman kokeiluversio.