Ladies Kennel Club 30.5.2009

Huh hellettä! Kävimme äidin ja Lillin kanssa tänään Tuomarinkartanossa Ladies Kennel Clubin ryhmänäyttelyssä (FCI 3 ja 9), ja aurinko paistoi koko päivän, joten lämpötilakin nousi yli 20 asteeseen.

Ennen kuin mopsikehä pääsi edes alkamaan, niin äidin ja Lillin onnistui säheltää monta kertaa. Kumpikin oli unohtanut kiitospalapussit kotiin eikä näyttelyssäkään myyty niitä missään kojussa. Äiti keksi kuitenkin lainata Lillille vaaleanpunaisia housujaan ja vaihtoi itse Lillin kesähameeseen, jossa ei ollut taskuja.

Vaikkei namipalapussia noista kojuista löytynytkään, niin äiti osti pientä varten mustan näyttelyhihnan. Samanlaisen kuin mulla :)

Auringosta huolimatta päivä oli kuitenkin pilviä täynnä. Suomalainen tuomaritäti oli hyvin tiukka purennan ja alaleuan suhteen arvostelussaan, joten laatuarvosanaksi rapsahti vaivainen H. Kyllä harmitti!

Helsinki LKC 3&9 30.5.2009

Tuomari: Annukka Paloheimo, Suomi

"Erinomainen koko ja mittasuhteet. Hieman kevyt luusto. Hyvä liikerata. Kovin vaaleat korvat. Heikko alaleuka. Lähes leikkaava purenta. Tilava runko. Hieman luisu lantio. Erinomainen karva. Alaleuka pudottaa palkintosijaa."

AVO H

"Katotaanpas, mitä rotumääritelmä sanoo..."

Aptus Show 23.5.2009

I'm back in the business! Eli tein eilen paluun näyttelykehiin pitkästä aikaa täällä Helsingissä järjestettävässä kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Äitiä ja Mummua jännitti taas, kuten arvata saattaa, mutta mä esiinnyin upeasti ja sain laatuarvosanaksi toisen ERIn!!! Ja kilpailuluokassa pääsin vielä toiseksi, jättäen yhden kilpasiskon taakseni. Aika vähäsanainen mies tuo tuomari oli, mutta oli sillä kuitenkin jokunen mielipide kerrottavanaan:

Tuomari: Igor Selimovic, Kroatia

"Well-balanced bitch. Nice head. Short leg. Enough substance. Moves easy."

"Tasapainoinen narttu. Hyvä pää. Lyhyet jalat. Riittävästi substanssia (?). Liikkuu vaivattomasti/kevyesti/rauhallisesti."

AVO ERI, AVOK 2

Ensi viikonloppuna onkin sitten edessä uusi koitos, kun mopsit ovat taas näytillä Tuomarinkartanossa Helsingissä. Toivottavasti sää suosii meitä silloin.

Vieraissa

Mun, äidin, Mopsimummun ja Hanna-tädin matka vei tänään Anjalankoskelle Sarin luo. Mut hylättiin tylysti Mummun kanssa ulos, kun äiti ja Hanna-täti suuntas täpinöissään sisälle. Siellä ne sit pääs moikkaamaan ensimmäistä kertaa niitä mun siskon lapsosia eli F-pentueen pikkuisia. Tää meidän uus vauva on pentueen ainut tyttö, Roseclan's Flaming Venus. Äiti on pähkäilly sille kuumeisesti nimeä, ja päätyny kai jo johonkin, mut mä en kuulemma saanu paljastaa sitä vielä ;)
Nyt se sitten alkaa; se pien siskontyttö valtaa ensin tän mun blogin. Sit on vuorossa koti, lelut, ruoat, herkut, äiti...
Täs näit vauvakuvii sit ois (Antero ja Fontero piilottakaa nää teidän äidiltä!):

Tädin sylissä on hyvä nukkua

"Nuuh, nuuh, onkos sitä käyty vierassa?"

Antoisa työpäivä

Hiphei! Mä kävin äidin ja Lillin kanssa tänään pitkästä aikaa esiintymässä mätsärissä. Mätsäri pidettiin Sahaajankadulla Herttoniemessä ja sen järjesti Pulit-yhdistys. Mä menin ensin Lillin kanssa junior handler -kehään, joka me voitettiin upeasti. Sitten, pienen odottelun jälkeen, oli vuorossa vielä pienten koirien kehä. Mä olin lopulta punaisten kolmas. Eli mulla oli tänään oikein antoista "työpäivä".
Tässä vielä kuvia junnukehästä sekä mun hienoista palkinnoista:

"Eikö näissä palkinnoissa ollutkaan mitään syötävää?"

On meillä hauska täti...

Arvatkaas mitä?! Musta tuli eilen täti, kun mun sisko, Lola, synnytti mahtavan määrän (1 musta tyttö, 5 mustaa poikaa ja yksi fawn poika) pieniä mopsivauvoja! Ja äiti ties kertoo, et mä saan tutustuu tohon tyttömopsiin luultavasti vielä tarkemmin kesäkuussa ;) Eli jos kaikki sujuu hyvin, niin musta tulee sit samalla vähän niinku isosiskokin. Mitenköhän mä sit selviin siit kaikesta vastuusta (äiti: siis mistä sun nyt tarkalleen ottaen pitää selvitä?!).

Me käytiin äidin kans (taas) eilen eläinlääkärissä. Tällä kertaa käynnin syynä ei ollu se mun huuli vaan nyt tutkittiin toista päätä. Äiti huolestu, kun mä oon pissiny niin paljon ja ollu turvoksissa, et se päätti lähteä ottamaan asioista selvää. Mä jouduin sit lääkärissä kiinnipitelyn uhriks enkä tykänny siitä yhtään. Musta otettiin ultraääni (äiti oli ihan hermona, kun se lääkäri ei puhunu pitkään aikaan yhtään mitään) ja verikokeita. Kokeissa näky sit pissatulehdus ja mä sain taas antibiootteja. Eli se kovasti odotettu Lahden näyttely jääkin meiltä nyt sitten väliin. Mut äiti sano, et nyt on tärkeintä, et mä tuun kuntoon. Ja siinä se äiti on ihan oikeessa.

Ruokaremontti

Nyt on kuulkaas tapahtunu huutava vääryys! Mun nappulat oli poistunu tänään kokonaan ruokalistalta! Ei tullu nappuloita eikä märkäruokaakaan.

Ehei.

Vaan jotain tällaista:

"Nam..."

Siis kyllähän tota nyt nälkäänsä söi, (äiti: sä ahmit kaiken muutamassa sekunnissa ja nuolit kuppia hartaasti ja pitkään sen jälkeenkin) mut et miten toi äiti kehtaaki. Ihan vaan periaatteesta mä nyt järkytyin. Sekaisin menee pienen mopsin elämä aivan. Aivan sekaisin on kohta pieni mopsi. Pieni mopsi sekaisena hortoilee...(äiti: noniin, joku on tainut katsoa vähän turhan paljon Pasila -tv-sarjaa...).

Äiti sano, et tää on nyt sellanen uus, vähän pidempi kokeilu, jos sillä saatais apua näihin mun vaivoihin. Ja jos kaikki sujuu hyvin, niin voi olla, ettei meillä enää nappuloita nähäkään.

Äiti ilmotti mut muuten tänään Lahden näyttelyyn (sunnuntaina 26.4.2009). Meinas iskee sille paniikki, kun toi netti-ilmottautuminen ei ihan heti toiminukaan. Kuka käski jättää tänkin viime tippaan? Mä jouduin avoimeen luokkaan, ku oon jo niin vanha.

Arvatkaas muuten mitä? Musta tulee ihan pian täti! Mun täytyyki ruveta heti paikalla treenaamaan tätinä olemista, et osaan sit käyttäytyä niin ku tädin pitää (äiti: mitäköhän tästäkin seuraa…).

ONNEA MIMI 2v!

Päivä, jolloin ei olisi pitänyt nostaa sängystä donitsiakaan...

Kaikki alkoi jo varhain tänä aamuna, kun äiti herätti mut syömään kesken unien puoli viideltä. Mä ihmettelin hiukan, et miks ruoka tulee ennen aamulenkkiä, mut en uskaltanu kyseenalaistaa sitä epäkohtaa. Siispä mä söin kupin tyhjäksi, kuten kunnon mopsin kuuluukin ja painelin takas nukkumaan. Sit äiti herätti mut vähän ajan kuluttua uudestaan, koska sit oli kuulemma sen aamulenkin vuoro. Mä yritin vähän huijata äitiä antamaan mulle vielä uudestaan ruokaa sen lenkin jälkeen, mut se oli siihen liian fiksu (vaikka sen aivotoiminta on vaan puolet normaalista aamuisin).
Sit ku mua oli pidetty nälässä 12 tuntia (!!!), niin me lähdettiin mopsitaksilla kohti e-lääkäriä. Mut me ei mentykään Hanna-tädin luo vaan tää oli joku uus tuttavuus. Äiti ties kertoo, et se oli jonkinsortin spesialisti. Jos multa kysyttäis, niin ainut mihin se oli erikoistunu, oli mopsien kiusaaminen. Multa nypittin karvoja ja taputeltiin teipillä huuleen. Ja multa otettiin myös ensimmäistä kertaa verikoe. Mä sain sit hienon siteen mun jalkaan. Ja hoitajatäti kehu mua tosi reippaaks.
Mul oli sit vaiks mitä pönkkei nenässä, et nyt tuli taas rohtoi ja shampoopesui. Äiti sai pulittaa tosta mun kiusaamisesta 260€ ja silti se sopi sinne uuden ajan kolmen vkon päästä. Taitaa olla aika rikas toi mun äitee...
Ai niin, sain mä sit lopulta ton aamuruoan lisäks iltaruoankin. Äiti oli viksuna pakannu sen lääkäriin mukaan, joten mä nautin siitä ja äiti otti puhelimella kuvia, kun me ootettiin niitä kokeiden tuloksia.

ERIkoinen tapaus

Hiphei, on vihdoin vuoden ensimmäisen blogipäivityksen aika! Ja mullapa onkin aika mahtava alotus tälle vuodelle ;)

Minä, äiti, Lilli ja mopsimummu huristeltiin eilen mopsitaksilla Turkuun, kun siellä järjestettiin kansainvälinen koiranäyttely, Top Dog Show 2009. Mopseja näyttelyssä oli 67kpl (narttuja 34kpl). Äitiä jännitti kovasti ennen kehää, että muistaisinko mä enää, miten näyttelyissä käyttäydytään, kun mä olin viimeksi näytelly viime syyskuussa. Muistinhan mä, ja ilmeisesti pieni tauko oli tehny vaan ihan hyvää, koska me saatiin Lillin kanssa ensimmäinen ERInomainen!!! Äiti ei ollu uskoa silmiään, kun kehäsihteeri anto Lillille vaaleanpunaisen nauhan.
Ja kirjallinen arvostelu näytti tältä:

Tuomari: Laurent Pichard, Sveitsi

"Very feminine, 22 months old. Shown in good condition. Short body. Exc. hind quarters. Proper shoulders. Exc. tail. Strong hindquarters. Slightly narrow behind. Well presented. Needs to fulfill maturity."

"Erittäin feminiininen, 22 kk. vanha. Esitetään hyvässä kunnossa. Lyhyt runko. Erinomaiset takakulmaukset. Riittävät hartiat/olkapäät. Erinomainen häntä. Vahvat takakulmaukset. Hieman kapea takaosa. Esitetään hyvin. Tarvitsee aikaa kypsyäkseen (vapaa suomennos)".

NUO ERI

Me tavattiin Turussa myös Andy, Fonzie ja niiden Päivi-äiskä. Äiti sai Päiviltä yllätyslahjaksi sellasen ihanan mopsipussukan, jonka sisältä löyty kauheesti nameja, mulle (hähää äiti!). Ja Lilli osti äidille ihanan mopsikukkaron, jota äiti ei kyl varmaankaan raaski käyttää :) Äiti pyys kiittämään Päiviä ja Lilliä vielä ihan hirmu paljon lahjoista ja siitä, kun ne on aina niin mukavia!

Saas nähdä, mitä kaikkea tämä vuosi tuokaan tullessaan! Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Ja kuka tietää, jos hyvin käy, niin äidin toivekin toteutuu pian...

Onko täällä kilttejä lapsia?

No kävihän se Pukki sitten eilen meilläkin, vaikka mä olinkin sen tulosta jossain välissä ollu hiukan epävarma...Siis en mä koskaan oikeesti luullu, etteikö se tulis, koska mua kiltimpää nyt ei ookaan. Vaikka äiti tais viimeks tänään olla asiasta eri mieltä, kun sen mielestä joulupäivänä ei kenenkään kuulu herätä aamukuudelta...

Mä sain avata yhen lahjapaketin ihan luvan kans (oisin mä kyl voinu auttaa niissä muissakin), ja siitä "taidonnäytteestä" on äidillä olemassa videokin. Nyt se on vaan niin suklaapöhnässään, et sen aivot toimii jopa normaalia hitaammin. Mut voi olla, et se ryhdistäytyy taas löhöttyään ensin pari päivää tekemättä juuri mitään (on se kumma, miten jotku vaan pystyy).
Mut täs osa niistä mun muista lahjoista:

Mummun mielestä kaikille pienille lapsille piti olla pehmeä paketti

Äidin mielestä tää lahja oli kuin tehty mulle

Äiti tajusi vihdoin, että kuninkaalliset (Empress=keisarinna)

tarvitsevat arvolleen sopivat ruokailuastiat

Hyvää joulua!

"Pikkuinen tonttu hyppeli näin,

jalassa tossut väärinpäin.

Pikkuinen tonttu huuteli näin:

Tästä se joulu alkaa!

Tip tap, huuteli näin,

tip tap, huuteli näin:

Tästä se joulu alkaa!"

"Joulupuuhien virallinen valvoja (huomaa jouluinen virka-asu)"

Äiti ja minä toivotamme täten kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa joulunaikaa! Jutut jatkuu taas jahka jouluherkkuja on päästy maistelemaan ja joululahjapaketteihin on saanut kurkistaa.

Masentuneen mopsin blues

Voi donitsi, sanon mä! Sais riittää jo tää sairastelu! Mut ei. Ei vahingossakaan.

Äiti vei mut tänään lääkäriin, kun mulla on ollu täs reilun kuukauden aikana sellanen huulipoimutulehdus ja sit tuli hiivatulehdus viel kaupan päälliseks. Ne mun korvat oli tosi hyvässä kunnossa, kun äiti on laittanu niihin tippoja parin vkon ajan. Mut se mun huuli on oikee murheenkryyni. Siin oli edelleen kauhee tulehdus… Eli nyt tää neiti on taas antibioottikuurilla ja korvatippoiki pitää kuulemma viel laittaa, ettei ne mun korvat mee taas pahaks. Ja sit mun huulta pitää viel pyyhkii jollain tosi sotkevalla aineella (äiti: se on Betadine).

Moon siis oikeutetusti masentunu. Vaik noista hoitotoimenpiteistä saakin namuja, niin voiks joku muka väittää, et toi jatkuva ”hoitelu” on jotenki rentouttavaa tai muuten ihanaa. Siis täytyyhän niiden herkkujen hankintaan olla helpompiakin keinoja…
Niin, ja nyt mä en sit pääse ees Voittamaan! Enkä nää mun lempparipoikii, Anteroo ja Fonteroo enkä Namutäti-Lillii. Enkä pääse pusuttamaan kasvattiäiti-Sariakaan :( Mä en ala. Me vedetään äidin kans peitot korviin eikä herätä ku ehkä aikasintaan jouluna. Ja sillonki vaan jos me saadaan lahjoja.

Sadetta ja pelastavia enkeleitä

Mä oon ennenki ollu sitä mieltä, et toi äiti on ihan mahoton, mut mikään ei oo vetäny viel vertoja tän päiväselle. Se nimittäin sai päähänsä lähteä Tuomarinkartanoon Suomen PON -kerhon mätsäriin. Ei siinä muuten mitään, mutku mopsitaksi ei ollu käytössä ja vettä sato ihan kauheesti. Äiti eksyki matkalla muutaman kerran, mut kyl me sit oltiin siellä hyvissä ajoin (saatiin numero 6 ja pieniä aikuisia oli n. 40!). Saatiin taas punanen nauha, mut ei sijotuttu taaskaan. Äidin mielestä mä seisoin ja liikuin tänään tosi nätisti, mut pöydällä oisin voinu olla kai vähän nätimminki...
Vaik äiti oli pakannu meille kummalleki kauheesti vaatteita mukaan, niin kylmähän siellä tuli. Onneks meidät pelasti ihanat mopsi-ihmiset, joiden Saaga-neiti osallistu pentujen luokkaan. Lämmin kiitos vielä meiltä molemmilta!!

Kuvia ei oo nyt laittaa, kun äiti ei millään saanu kameraa enää mahtumaan mukaan. Eikä äiti ois meitä kehässä voinu kuvatakaan ;)

Mut täs ois kuiteski tällanen syyskuva eiliseltä ulkoilureissulta:

Hyvä äiti!

Tänään tapahtu jotain todella kummallista! Namutäti oli vaihtunu Lillistä...ÄITIIN! Joo-o, oli se mustakin aluks tosi outoa.
Äiti huomas, et meidän lähellä oli tänään mahdollisuus päästä treenailemaan näyttelyjuttuja, joten me suunnistettiin aamupäivällä Sahaajankadulle mätsäriin. Hanna ja mopsimummukin saatiin suostuteltua mukaan :)

Äitiä jännitti kauheesti ennen kehää, kun me ollaan oltu viimeks kehässä vain kerran kun mä olin vielä ihan pieni. Siis tää oli vasta meidän toinen yhteinen mätsäri! Mut mä menin tosi hienosti eikä äitiä jännittäny sit enää yhtään kehässä. Me saatiin punanen nauha, mut ei sijotuttu. Mut ei se haitannu meitä ollenkaan, koska äiti oli ylpeä musta ja mä äidistä!

Hanna sai otettua meidän hienosta päivästä teille muutaman kuvankin:

Kyyneleitä, hikeä ja videonauhaa

Mun piti päivittää kuulumisia teille jo viikonloppuna, mut meil on äidin kans ollu lieviä teknisiä ongelmia. Tai siis mulla mitään ongelmia oo ollu; tolla äidillä niitä nyt on harva se päivä ;)

Äidin sisko, siis mun ihanin ihmisleikkikaveri, Hanna-"täti", sai viime perjantaina synttärilahjaks videokameran. Koska kameraa piti päästä testaamaan heti eikä kukaan ollu vapaaehtonen, niin pitihän mun sit uhrautuu ;) Mun perässä olikin sit koko viikonlopun varsinainen kuvausryhmä, ja äiti halus kameran lainaan vielä alkuviikosta.

Ei muuten ollu yhtään helppo juttu sit se niiden kuvattujen juttujen julkaseminen. Äiti kun halus, et muutkin pääsee kattomaan niitä mun touhuja. Hetken aikaa mä luulin, et äiti luovuttais jo, kun se ei tunnetustikaan oo mitään maailman rauhallisempii tai kärsivällisempii tyyppei. Mut mä olin väärässä; eilen monen tunnin aherruksen jälkeen se onnistui!


Joten; ladies and gentlemans: Mimin blogi proudly presents:

Ps: Älkää antako ton tyhmän Trial version -tekstin häiritä. Äiti ei löytäny muita, kun maksullisia videonkonvertointiohjelmia ja toi on yhden sellaisen ohjelman kokeiluversio.

Meksikolainen ystävä

Hrr...Tännehän jäätyy. Olis pitänyt jäädä vielä sohvatyynyjen alle nukkumaan, mutta mun oli pakko tulla kertomaan teille eilisestä. Mulla oli nimittäin ihanan touhukas päivä!

Äidin olo oli eilen jo parempi, joten se oli kutsunu Lillin ja Taco-pojan (10vkoa) kyläilemään. Lillillä oli, kuten aina, mukana herkkuja. Nam. Mä en ollu koskaan ennen nähny sitä Tacoa, mutta meillä oli heti tosi kivaa yhdessä. Vaikka sillä pienellä herralla oli välillä ihan isojen poikien kujeet mielessä...Pojat, nuo pojat...Huokaus...Mutta toivottavasti Lilli ja Taco tulee taas pian kylään! :)

Täs ois muutamia kuvia eiliseltä:

"Jackrusselinterrieri Taco osaa seisoa jo tosi nätisti."

"Mä osaan olla vaan huolestuneen näköinen."

"Hei, uus tuttavuus!"

"Kukas sä oot?"

"Ai, että haluanko mä leikkiä?"

"Nuuh, nuuh."

"Karkuun!"

"Lällätilää!"

Uusi blogi ja ihana paikka nukkua

Äiti tuli eilen kipeeksi ja koska se on kykkinyt sisällä koko armaan päivän, niin se saa mitä ihmeellisempiä ideoita. Yksi niistä oli sitten perustaa mullekin oma blogi, jonne mä saan kuulemma kirjotella kaikista kivoista jutuista. Miten musta tuntuu, että äiti haluu vaan, et mä kirjotan kuulumisia ja tapahtumia ylös, jotta se voi sit käydä lukemassa, kun ei muista, että mitä milloinkin tapahtui ;)

Mä voisinkin näin aluksi kertoilla tästä päivästä. Oli kyllä oikeesti tosi kivaa, kun äiti jäi kotiin koko päiväksi. Vaikka se on vaan nukkunu. Mut sopiihan se. Mä pääsin ihan äidin sänkyynkin viekkuun, kun sohvalla oli siitä kuulemma niin huono nukkua. Mä jo vähän elättelin toiveita siitä, et siitä sängyssä nukkumisesta ois voinu tulla tapakin, mut äiti sanoi, et siltä kuorsaamiselta ei nuku kukaan ja sit se ihmetteli, et miks mun piti nukkua sen pään päällä. No sehän on selvä; siinä oli sängyn paras paikka!

Mut nyt mun täytyy mennä, koska mahakello näyttää ruoka-aikaa! Pusuja kaikille, paitsi äidiltä, kun siltä saa vaan lapsipöpöjä, yäks.

Mimi